Suomessa tiedepolitiikka on jäänyt tutkimus- ja
innovaatiopolitiikan eristyneeksi saarekkeeksi. Kun TI-politiikalla pyritään
uudistamaan yhteiskuntaa ja lisäämään sen kilpailukykyä, tiedepolitiikassa on
kannettu huolta akateemisen tutkimuksen tasosta, ei sen yhteiskunnallisesta
vaikuttavuudesta. Vaikka tieteen suuri merkitys yhteiskunnalle on
periaatteessa myönnetty, vaikuttavuuden lisäämiseksi ei ole tehty merkittäviä uudistuksia.
Mutta nyt näyttää siltä, että edessä on tiedepolitiikan ”vaikuttavuuskäänne”
(impact turn). Tulin tähän johtopäätökseen, kun osallistuin Lundin ylipiston
tutkijoiden ja Vinnovan edustajien vierailuun TEM:ssä elo-syyskuun vaihteessa.
Se tarjosi erinomaisen tilaisuuden tutustua Ruotsin tutkimus- ja
innovaatiopolitiikkaan ja vertailla sitä Suomessa käynnissä oleviin
uudistuksiin. Molemmissa maissa on tehty ja tehdään parhaillaan merkittäviä
uudistuksia korkeakoulujärjestelmässä ja yliopistojen tehtäviä arvioidaan
uudelleen. Kummankin maan innovaatiopolitiikkaa on juuri arvioitu. OECD:n
maaraportti ilmestyi Ruotsissa viime vuonna ja Suomessa tänä vuonna. Niissä on
paljon samansuuntaisia suosituksia painottaen yliopistojen tutkimuksen laadun
turvaamista mutta myös yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen
voimistamista.
Ruotsissa hyväksyttiin viime vuonna uusi Tutkimus- ja
innovaatiolaki, joka perään kuuluttaa yhteistyötä yhteiskunnallisten haasteiden
ratkaisemissa. Tämän lain seurauksena Ruotsissa on käynnistetty uusi
Innovaatiokumppanuus-ohjelma ja jo aiemmin aloitettua Strategista
innovaatio-ohjelmaa jatketaan. Ruotsin uusia linjauksia perustellaan viitaten
järjestelmämuutoksen (innovation for system transition) tarpeeseen ja
käsitteeseen. Kansallisen innovaatiojärjestelmän käsitettä ei enää käytetä.
Uudessa ajattelussa painotetaan tieteen ja teknologian käyttöä
yhteiskunnallisten tarpeiden kohtaamisessa sekä kestävän kehityksen että
yhteiskunnallisen eroarvoisuuden ongelmien ratkaisemisessa.
Suomen TI-politiikan taustalla on kymmenen vuotta jatkunut
taantuma, joka on vasta nyt helpottamassa. Meillä on suuri tarve lisätä
talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Hallituksen kasvuagendan mukaisesti TI-politiikkaa ollaan uudistamassa. Tutkimus-
ja innovaationeuvosto on viimeistelemässä TI-politiikalle visiota ja
tiekarttaa, jota on valmisteltu laaja-alaisesti ja avoimesti. Tämän vision
mukaan Suomi on paras ja osaavin
innovaatio- ja kokeiluympäristö. Tätä varten on kehitettävä ”osaamisalustoja
ja kasvuekosysteemejä”. Kannattaa panna merkille kokeiluympäristön tuominen
visiotasolle. Samaan aikaan valmistuu OKM:n vetämänä koulutuksen ja tutkimuksen
visio 2030. Tämän vision laatimiseen ovat myös korkeakoulut osallistuneet. Siinä
korostetaan parempaa laatua, suurempaa vaikuttavuutta ja kansainvälistä
kilpailukykyä. Visiotyössä on kannettu huolta yhteiskunnan tarvitseman
osaamisen ja asiantuntemuksen turvaamisesta.
Hallitus on tänä keväänä tehnyt merkittäviä
rahoitusratkaisuja, joilla edistetään ylipistojen ja elinkeinoelämän
yhteistyötä. Suomen Akatemia käynnistää Lippulaiva-ohjelman, jonka tavoitteena on yhdistää huippututkimus ja tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus
tavalla, joka ei ole ollut tyypillistä Akatemian hankkeille. Tekesin ja Finpron
yhdistäminen Business Finlandiksi vuoden 2018 alusta on suuri rakenteellinen
uudistus. Molempien organisaatioiden tehtävät ja osaaminen täydentävät
toisiaan. Samalla uudistetaan yliopistoille suunnattua rahoitusta avaamalla
kaksi uutta instrumenttia. Co-creation on tarkoitettu tukemaan tutkimusideoiden
kehittämistä yhdessä yritysten kanssa. Co-innovation rahoituksella tuetaan
tutkimusorganisaatioiden ja yritysten ratkaisujen yhteiskehittämistä ja niiden
kaupallistamista. Molemmissa instrumenteissa yliopistoilta vaaditaan todellista
yhteistyötä yritysten kanssa. Menestykselliseksi osoittautunutta
Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa (TUTL) rahoitusta jatketaan.
Käytännössä Tekes ei enää rahoita yliopistojen omia tutkimushankkeita.
Tekesin uudet rahoitusinstrumentit kannustavat yliopistoja yhteisluomiseen
yritysten kanssa. Lineaarinen teknologian siirtämisen malli ei enää toimi
olosuhteissa, joissa yritykset kohtaavat täysin uusia, monimutkaisia ongelmia.
Niihin ei tutkijoilla ole tarjota valmiita ratkaisuja. Yhteisluomisessa
tutkijat ratkovat yhdessä yritysten kanssa ongelmia. Tätä toimintamallia on
menestyksellä kokeiltu tänä keväänä Helsingin yliopiston kehittämishankkeessa.
Toimintamallin omaksuminen on iso haaste tutkijoille, mutta yhä useammat ovat
halukkaita yhteistyöhön, ei vähiten sen takia että oman tutkimuksen
hyödyllisyys motivoi myös tutkijoita.
Sekä Ruotsin että Suomen viimeaikaisten reformien ja ohjelmien näkökulmasta
ei voi pitää liioiteltuna puhetta yliopistojärjestelmässä tapahtuvasta
”vaikuttavuuskäänteestä”. Yliopistojen menestys ei ole enää kiinni vain
huippututkimuksesta vaan myös niiden kyvystä ratkaista isoja haasteita ja tukea
yhteiskunnan uudistumista. Tutkimus ei voi tapahtua ”norsunluutornissa” vaan
elävässä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa kohdaten sen ongelmat. Yliopistojen budjettirahoituksessa ei vaikuttavuudella ole vielä painoarvoa, mutta yliopistojen
strategioissa vaikuttavuus on jo vahvasti esillä. Vaikuttavuuskäännöksen
toteutuminen edellyttää nyt yliopistoilta uudenlaista ajattelua ja kaikkien
tehtävien tasapainoista kehittämistä – mukaan lukien ”kolmaskin” tehtävä.
